Valitaanpa viikonlopun kunniaksi tällainen iloinen väri tekstiin, toivottavasti tästä saa selvääkin.

Olipahan väsyttävä päivä, kaikenlaista pientä puuhattiin työpaikalla kun oli sellainen päivä jolloin ei oikein kovin hyvin päässyt tekemään normaalitöitä päivällä. Iltapäivällä sitten juostiin. Töiden jälkeen kävin kaupassa ja pysäkillä istuessani luin kaverilta tulleen viestin, tahtoi tietää aionko ottaa tänään olusta. Samassa hän jo soittikin, oli kovin kiireinen saamaan vastauksen. Sanoin ettei ole rahaa, mutta mieli tekisi. Hän sitten lupasi soittaa kohta uudestaan ja soittikin. Oli lainannut siskoltaan rahaa minua varten, sanoi että maksat kun pystyt. Nyt hän sitten on illalla tulossa tänne, istumme iltaa ihan vaan tyttöjen kesken, kuuntelemme musiikkia, höpöttelemme kasvotusten, mukavaa pitkästä aikaa häntä nähdä. Onpa jotain kivaa mitä odottaa illalta, meille molemmille. Ollut sen verran raskas ja väsyttävä viikko kummallakin ja molemmat ollaan kaivattu kahdenkeskisiä illanistujaisiamme. Ihanaa rentoutua hyvässä seurassa.

Eli, ei muuta kuin viikonloppu käyntiin. Tässäpä tälle päivälle oikein nimikko kipale http://www.youtube.com/watch?v=5OB5IdlMxX0

En ole saanut mistään vastausta siihen miksi ihmiset "ovat facebookissa". Koska en ymmärrä koko jutun ideaa, päätin olla ainakin toistaiseksi erilainen nuori ja olla kokeilematta. Edelleenkään minua ei siis sieltä löydä. Kun itse olen sitä mieltä, että jos ihmiset ovat siellä pitääkseen yhteyttä kavereihinsa, niin järki käteen. Tai siis, itse mieluummin pidän kavereihin yhteyttä tapaamalla heitä ihan livenä kasvotusten. Ja jos se ei joskus syystä tai toisesta onnistu, on olemassa puhelimet ja sähköpostit. Jos joku ajattelee että kaverit unohtavat hänet jos ei ole facebookissa, voi miettiä ovatko kaverit kavereita ensinkään. Minun mittapuullani kaverit eivät unohda toisiaan. Eivät ne oikeat. Enkä nyt tarkoita että ihmiset eivät saisi olla facebookissa. Olkaa ihan rauhassa, ei se minua haittaa. En vain ymmärrä koko jutun ideaa. Ehkä minun ei tarvitsekaan.

Tänään töistä päästyäni, pysäkillä istuessani ajatuksissani, havahduin siihen että joku huusi nimeäni kadun toisella puolella liikennevaloissa seisovasta autosta. En valitettavasti tunnistanut huutajaa, mutta heilautin kättäni kun hänkin minulle moikkasi. En tunnistanut kyseistä autoakaan. Jäi vaivaamaan.... Jotenkin ehkä tämä kipale sopii asiaan... Kaikki tuntee minut vaan minä en ketään.... http://www.youtube.com/watch?v=7zi3f-Tg3vg 

Enää yksi työpäivä tällä viikolla. Sen kunniaksi voisi hakea kaupasta vähän irtokarkkeja, ei olekaan pitkään aikaan niitä tullut syötyä. Ensi viikko onkin sitten syyslomaviikko kouluissa. Minulla ei lomaa silti ole, vaan jotain hommia varmasti pomot keksivät jossakin kohteessa. Parempikin niin, jäi sen verran monta työpäivää välistä kun olin sairaana. Harjoittelijallahan se sitten tuntuu heti "palkassa". Ensi kuussa olisi saatava täysi palkka. Muuten iskee konkurssi.

Tässä muutaman päivän aikana minulta on kysytty pariinkin otteeseen löydynkö facebookista. En löydy. En ole tullut kysyneeksi, mutta nyt on pakko tunnustaa tyhmyytensä kun olen asiaa pitkään pohtinut enkä ole saanut vastausta itseltäni, että miksi joku rekisteröityy facebookiin? Mikä sen tarkoitus on? Mitä sinne on tarkoitus laittaa, muuta kuin kuvia? Vai onko tarkoitus laittaa muuta? Onko pakko laittaa kuvia? Itse en ainakaan omia kuviani tahdo katsoa muutenkaan, saati sitten että tahtoisin kaikkien ihmisten näkevän ne. Ei ymmärrä, kertoisiko joku mistä siinä oikein on kyse?

Eipä minulla sitten kai muuta. Paitsi että olin järkyttynyt eilen kun Esa J häädettiin big brother talosta. Olisi ollut kyllä muitakin jotka olisivat häädön ansainneet mielestäni enemmän. Mutta, kansa on puhunut.

Onpas aikaa viimeisestä. Mitäs kaikkea tässä on oikein ollut kun ei muka ole ehtinyt kirjoittamaan? No, ehkä kuitenkin syynä enemmän se että ei oikein ole ollut kauheasti kirjoittamista, tuosta räkätaudistakaan en enää viitsinyt valittaa.

Palailin sitten torstaina työpaikalle ja sain kyllä ihan mukavan vastaanoton, siellä kun ei ollut kuin 2 vakituista, loput olivat sairaslomalla ja taitaa joku jatkaa sitä vielä ensi viikonkin. En siis ole ollut ainoa sairas :) Sain myös kehuja työstä jonka oolin tehnyt aiemmin sijaisena toisella alueella. Kuulemma minun jäljiltäni siellä oli siistimpää kuin aikoihin, eikä kukaan ollut kertaakaan valittanut minun ollessani siellä. Hmmm....hieman hämmentävää, en ole tottunut siihen että töissä jaetaan kohteliaisuuksia.

Tein eilen comebackin myös karaoke-maailmaan, kävimme veljen kanssa paikallisessa ja uskaltauduin pitkästä aikaa tarttumaan mikkiin. Veljen kanssa yhdessä lauloimme yhden kipaleen ja sitten myöhemmin yhden lauloin yksin, tosin oli väärä valinta, ei sopinut äänelleni ollenkaan. Harmi kun siellä ei ole Volgaa enää listalla, tai jos on niin se ei kuulemma toimi. Sen osaisimme vetää oikein kunnolla, olemme saaneet hyvää palautetta. Eikä edes Tuula Amberlan Korppia ollut tällä kertaa tarjolla, sääli.

Sen sijaan tapasimme uuden persoonan tuolla meidän pikku kuppilassa. Katsoimme veljen kanssa pitkään kun hän saapui paikalle, hänen tyyppisiään ei täällä paljon näe. Hämmästyin aika paljon kun hän meni laulamaan Hopeista kuuta, ei näyttänyt ollenkaan ihmiseltä joka osaisi sen laulaa, tai edes haluaisi, mutta se meni todella hyvin. Siinä sitten aloimme jutella hänen kanssaan ja olipahan mukavan tuntuinen ihminen, pakko sanoa. Piristävän erilainen siihen verrattuna millaisia ihmisiä siellä yleensä käy. Olisi ollut kiva hänen kanssaan jatkaa juttua vielä, mutta valitettavasti hän joutui lähtemään toisaalle. Sanoi kyllä että olisi halunnut meidän kanssa iltaa jatkaa, mutta, no, aina ei voi voittaa. Vaihtoi veljen kanssa puhelinnumeroita, katsotaan jos soittelevat tms. joskus. Tämä henkilö asuu aika kaukana täältä eikä ilmeisesti kauhean usein käy, eli ei kovin todennäköistä että hirveästi näkisimme hän tä ainakaan lähiaikoina uudestaan. Harmi sekin. Mutta, no, kuten sanoin, aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta.

Flunssainen olo sen kuin jatkuu vaan, pahemmaksi menee. Täytyy vielä huomenna hakea lisää sairaslomaa vissiinkin. Ja jos lääkäri-täti kirjoittaisi nyt niitä antibiootteja vihdoin, tuntuu että on menossa ellei jo mennyt keuhkoputken tulehdukseksi tämä. Taas. Juurihan se oli. Ei jaksaisi enää tätä...huokaisin eilen äidillenikin että eikö joku jossain voisi sitten ennemmin vaikka vetää piuhat irti ja päästää minut kärsimyksistä. Kidutusta tämä tällainen.

Tässä tälle päivälle, olen yrittänyt opetella sanoja, sitten kun joskus ehkä mahdollisesti toivottavasti pystyn taas, menen ja vedän tämän karaokessa. Ihana kipale  http://www.youtube.com/watch?v=87zXKhilOuI