Eipä ole jaksanut kauheasti kirjoitella viime aikoina. Ollut niin väsynyt töistä kotiuduttua että kun istahdan nojatuoliin hetkeksi katsomaan telkkaria, ei mene kuin ehkä pari minuttia kun olen jo unessa. Ja silti menen joka ilta tosi aikaisin nukkumaan, kun päikkäreistä huolimatta väsyttää.

Eilen molemmat veljeni tulivat tänne viikonlopuksi, se on mukavaa. Ajattelimme ensin yhdessä ottaa pari olutta ja kuunnella musiikkia ja jutella, kertoa ja kuunnella kuulumisia. No sitten eräs veljen - ja sitä kautta myös minun - kaveri tuli myös tänne käymään ja rauhallinen koti-ilta muuttui hauskoiksi minibileiksi. Tosin sitten kävi niin että veljet menivät nukkumaan ja minä jäin kahdestaan hereille sen kaverin kanssa. Ei siinä mitään, ihan mukavaa meillä oli mielestäni, juttelimme, kuuntelimme musiikkia, lauloimme mukana jne. Jossain vaiheessa aamupuolella sitten jutut menivät vähän synkemmille alueille. Puhuimme mm. kuolleista kavereistamme ja siitä miten epäreilua on että jotkut lähtevät niin nuorina. Ja muutenkin....hieman hävettää kun tulin avauduttua ehkä vähän liikaa itsestäni ja omasta elämästäni jne. Muistan mitä kaikkea selitin hänelle ja myös mitä hän selitti minulle, alkoi ikään kuin kuvainnollisesti potkia minua persuksille eräässä asiassa. Ihan hyvä, ei siinä mitään. Taisin vaan oikeasti puhua ihan liikaa, vaikka ei hän vaikuttanut mitenkään kiusaantuneelta tai mitään mutta silti. Olipa kiva katsoa tänään silmiin kaveria, hän kun jäi tänne yöksi.

Pidän kyllä syvällisistä keskusteluista tosi paljon ja joskus pari vuotta sitten en oikeasti olisi osannut kuvitella että tämän ihmisen kanssa on mahdollista saada sellaista aikaiseksi, olen iloinen että hänestä on löytynyt tällainenkin puoli. Mutta puhuin kyllä ihan liikaa....

Nyt pidän "pienen" tauon taas tuossa juomisessa, se ei selkeästi sovi minulle. Ainakaan aamuyöstä. Häpeän jälleen itseäni tai lähinnä sanomisiani, luulin jo oppineeni etten hankkiudu tilanteeseen josta tulee tällainen olo. No, toivottavasti huomenna on parempi.