Tänään nukuin pommiin. Oikein kunnolla siis. Kello soitti puoli kuudelta, mutta ene edes herännyt siihen vaan nukuin autuaasti tuonne yhteentoista saakka. Ja koska asun täällä melkein metsän keskellä josta ei kulje busseja tietenkään silloin kun pitäisi, seuraava olisi lähtenyt vasta kahdentoista jälkeen. Ja sillä olisin ehtinyt työpaikalle juuri parahiksi kun se olisi päättynyt. Eli tuli sitten vapaapäivä. Eniten siinä harmittaa se, että pitäisi pyytää perjantai vapaaksi veljen valatilaisuuden vuoksi, pyysi minua sinne ja mielelläni menisin. Mutta näinköhän kehtaan tämän jälkeen edes kysyä? Veljelle olisi tärkeää että pääsisin paikalle. Tiedän sen vaikkei hän sitä suoraan olekaan sanonut. Ja tahtoisin muutenkin mennä, olisi mukava nähdä sekin, kun toisen veljen siellä ollessa ei päässyt, tämä kun ei ollut armeijassa kuin 3 päivää. Katsotaan nyt huomenna, uskallanko kysyä vai en.

Täytyy tänään mennä aiemmin nukkumaan, jos sitten vaikka heräisikin aamulla. Eikä mitään päikkäreitä tänään, syytän eilisiä aamuisesta. Ehkä otan liian tosissani tuon myöhästymisen, olen varmaan liian ankara itselleni, mutta sellainen minä olen. En sallisi minkäänlaista "epäonnistumista" itselleni, välillä tuntuu että olen koko ajan varpaillani ja varon visusti astumasta askeltakaan "väärään" suuntaan. Onhan se raskasta ja olen yrittänytkin opetella siitä pois, vähän kerrallaan. Olla luvan kanssa sellainen kuin olen, tavallinen ihminen joka tekee virheitä ja jolle sattuu vahinkoja kuten kaikille muillekin. Pikkuhiljaa tässä mennään.

Vietin sitten päivän pelaamalla WOW:ia, sain hahmoni kasvamaan tasolle 21, jee . Vähän vähiin on jäänyt se kun olen tuolla kauempana töissä ollut, ei aina jaksa ajatella mitään kun tulee kotiin, ei jaksa edes istua näppäimistön ääressä. Nyt jaksoin. Jotain hyvää tänäänkin. Lopetin pelaamisen tuossa puoli viiden aikaan, kahdesta syystä. Kyllästyin kun hahmoni tapettiin koko ajan ja muutenkin piti lähteä käymään kaupassa, tupakat oli ihan lopussa. Kyllä, sellainenkin pahe minulla on, tupakointi. Olen muutamaan otteeseen yrittänyt lopettaa, mutta eihän siitä mitään ole tullut. Illalla kun poltan viimeisen tupakan ja lupaan itselleni että enää en polta, niin aamulla en edes muista lupaustani vaan ensimmäisenä herättyäni vedän aamusavut. Huono muisti. Eikä tippaakaan tahdonvoimaa. Joten minkäs teet.